Anteeks, en oo tosi pitkään aikaan päässy tietokoneelle ja kännykkä ei ole suostunu päivittään, ja toiseks mulla on ollu nii paljon asiaa etten oo saanu mitään sanoiks. Eli juuuuuuuuuu olen häpeissäni ko en oo pitkäään aikaan päivittäny, tulkaa hakkaa mua vaikka tai antakaa risuja tai kasa paskaa jouluna jos se helpottaa teän mieltä.. :D sorry
Elikkäs. Mistä alottasinkaan... Ääää ois nii paljon kyl asiaa mutta en oikeen tiä mistä alottaa! Okei no joo lopetan vaan ja alotan höpisee siitä mikä ekaks mieleen tulee
1. .......En päässy mihinkään kouluun. Ka oli kyl 8.05 mut ilmeisesti se ei riittänyt. Unelmani oli päästä Tampereelle, mutta se taidettiin nyt murskata täydellisesti. En tykkää puhua aiheesta, koska kukaan ei oikeasti tunnu ymmärtävän miltä musta tuntuu, muutakuin yks ihminen. Kaikki vaan SÄÄLII mua. Ja mä vihaan sääliä. Jos tartten huomiota, kerään sitä ite. Mut mitään sääliä en tartte. Oon sanonu vaikka kuinka monelle että naurakaa mieluummin, koska se on sentään siedettävämpää ko sääli. Kuka v*tun paviaani jaksaa oikeasti semmosta että edes yks ihminen on sillee "Voi ei, ei hätää, kyllä kaikki järjestyy, koita kestää pikkunen" jne. JA NE HYMIÖT. DRIVING ME CRAZY. Mut juu. Tommosta se on melkeen kaikkien kans. ( MELKEEN, EI KAIKKIEN KOHALLA) Tai sitte ei välitetä paskan vertaa. Sillon siis ei tarttis ees puhua mistään Tampereesta mulle. Eikä coneista. Eikä Cosplaysta. Okei ei muutenkaan kiitos. Nimittäin jos en muuta, en harrasta cosplaytakaan. Ja tää muuttamishomma on nii kiikunkaakun huonolla puolella että joka kerta ko joku sanoo mitään cosplaysta taikka kyselee traconista taikka jostaki mitä ollaan sovittu että tehään ko muutan Tampereelle, päässä kilahtaa. Saatana turpa tukkoon ihmiset, jos että osaa piettää suutanne kiinni ja antaa mun välillä unohtaa asioita, jumaleison älkää puhuko mulle ennenko keksitte muuta sanottavaa. Tuntuu siltä ko koittaisitta tahallanne pahentaa mun oloa. Oon pahoillani teille kaikille siitä, jos oon jo teille räjähtäny, mutta toisaalta ihan oma vikanne kans. turhaan tuutta multa kyseleen kaikkea mistä tiedätte että räjähtäisitte itte, tai että joku teän tuntema ihminen räjähtää. Mut nii, paskan vertaa välittämisestä.. Se ei haittaa mua, tää on mun elämä, ei kenenkään tarttekkaa välittää. Ei tartte noteerata, jos ärsyttää nii sano suoraan, ehkä voin rajottaa mun todella vähäisiä facebook päivityksiä entisestään taikka poisaa teidän numeron kännykästä taikka mitä lie ikinä haluattekaan mun tekevän. . Mun oma asia mitä teen elämälläni, eihän se oikeastaan kenenkään muun bisnes oo :D
Elikkäs. Mistä alottasinkaan... Ääää ois nii paljon kyl asiaa mutta en oikeen tiä mistä alottaa! Okei no joo lopetan vaan ja alotan höpisee siitä mikä ekaks mieleen tulee
1. .......En päässy mihinkään kouluun. Ka oli kyl 8.05 mut ilmeisesti se ei riittänyt. Unelmani oli päästä Tampereelle, mutta se taidettiin nyt murskata täydellisesti. En tykkää puhua aiheesta, koska kukaan ei oikeasti tunnu ymmärtävän miltä musta tuntuu, muutakuin yks ihminen. Kaikki vaan SÄÄLII mua. Ja mä vihaan sääliä. Jos tartten huomiota, kerään sitä ite. Mut mitään sääliä en tartte. Oon sanonu vaikka kuinka monelle että naurakaa mieluummin, koska se on sentään siedettävämpää ko sääli. Kuka v*tun paviaani jaksaa oikeasti semmosta että edes yks ihminen on sillee "Voi ei, ei hätää, kyllä kaikki järjestyy, koita kestää pikkunen" jne. JA NE HYMIÖT. DRIVING ME CRAZY. Mut juu. Tommosta se on melkeen kaikkien kans. ( MELKEEN, EI KAIKKIEN KOHALLA) Tai sitte ei välitetä paskan vertaa. Sillon siis ei tarttis ees puhua mistään Tampereesta mulle. Eikä coneista. Eikä Cosplaysta. Okei ei muutenkaan kiitos. Nimittäin jos en muuta, en harrasta cosplaytakaan. Ja tää muuttamishomma on nii kiikunkaakun huonolla puolella että joka kerta ko joku sanoo mitään cosplaysta taikka kyselee traconista taikka jostaki mitä ollaan sovittu että tehään ko muutan Tampereelle, päässä kilahtaa. Saatana turpa tukkoon ihmiset, jos että osaa piettää suutanne kiinni ja antaa mun välillä unohtaa asioita, jumaleison älkää puhuko mulle ennenko keksitte muuta sanottavaa. Tuntuu siltä ko koittaisitta tahallanne pahentaa mun oloa. Oon pahoillani teille kaikille siitä, jos oon jo teille räjähtäny, mutta toisaalta ihan oma vikanne kans. turhaan tuutta multa kyseleen kaikkea mistä tiedätte että räjähtäisitte itte, tai että joku teän tuntema ihminen räjähtää. Mut nii, paskan vertaa välittämisestä.. Se ei haittaa mua, tää on mun elämä, ei kenenkään tarttekkaa välittää. Ei tartte noteerata, jos ärsyttää nii sano suoraan, ehkä voin rajottaa mun todella vähäisiä facebook päivityksiä entisestään taikka poisaa teidän numeron kännykästä taikka mitä lie ikinä haluattekaan mun tekevän. . Mun oma asia mitä teen elämälläni, eihän se oikeastaan kenenkään muun bisnes oo :D
Mutta joka tapauksessa, tää yks ihminen josta puhuin. Se ei sääli. Silti se välittää ja näyttää sen. Se jotenki vaan osaa näyttää sen ilman, että se ärsyttää mua. Aamuna, jona kuultiin koulupaikoista, tää ihminen oli mun vieressä nukkumassa. Sain puhelun äidiltä että en päässy mihinkään kouluun. Se murskas mut. En tienny mitä teen. Yhtäkkiä tuijjotin vaan kännykkää ja kyyneleet nous mulle silmiin. Elämä tuntu merkityksettömältä samalla sekunnilla. Kaikki mun kova työ, lukeminen, ilosen esittäminen ja turha sosiaalisoituminen täällä- KAIKKI oli turhaa. En saanu mitään korvausta sille, miten oon koko elämäni tähän saakka paiskinu töitä. Olo oli ihan hirveä. Aloin itkemään äänettömästi, olo oli voimaton. Tyhjä. Olin suorastaan shokissa. Olin ollu niin varma että pääsen tampereelle kouluun, mutta ei. Kaikki pimeni mun ympäriltä ja koitin hädissäni vakuutella itelleni, että tää on vaan pahaa unta. Tää ei voi olla mahdollista. Ei mun kohdalla. Näin ei voi tapahtua mulle. Heti ekana taisin saada mielikuvan siitä, ku oon joku 30vuotias. (tosin taisin kuvitella itteni miehekski samalla, se on vähän hakusessa ku välillä tuntuu näkevän siinä naisen, välillä miehen.. :D oon outo) Makasin sotkuisella, vanhalla rähjääntyneellä vihreällä sohvalla josta purkaantui kulmat. Huone ympärilläni oli varmaankin 20neliön kokoinen, ja seinäs olivat sotkuiset. Kukaan ei voinut päätellä, oliko seinien alkuperäinen väri ollut Lumenvalkoinen, vaikka Kermankeltainen. Pieni ja ilmakin näytti tunkkaiselta. Näytin siltä, kuin olisin menettänyt elämän haluni. Pelasin jotain peliä, luultavasti Gamecupen ohjain oli nähtävissä kädessäni. Katsoin TV:n ruutua niin kyllästyneenä, kuin ihmisen katse vain voi olla. Näytin surkeammalta kuin koskaan. En ikinä menis semmoseen huoneeseen. Pizzalaatikoita kaikkialla, mätääntyvää ruokaa vähän siellä sun täällä. kaljamaha. Hyvä etten ruvennu vollottamaan vielä enemmän. Aloin katsomaan ympärilläni, alkaen kuvittelemaan että eläisin tuossa huoneessa lopun ikäni mieluummin kuin äskeisessä homeluolassa. Sitten huomasin tän ihmisen. Palasin todellisuuteen. Pysähdyin paikalleni. Olin ihan hiljaa. En edes itkeny. Sitte mä tajusin miten clisee oon ihmisenä. Aloin nauraa. Ja sitten taas itkin. Ja nauroin. Itkin ja nauroin yhtäaikaa taikka vuorotellen, en osaa sanoa. Nauroin itelleni. Oon säälittävä, ja täys kakara. Oon kattonu ihan liikaa elokuvia. Aloin taas itkemään kun lopetin itselleni nauramisen. Käperryin hänen kainaloonsa, ja itkin itseni uneen. Kun heräsin, olo oli paljon parempi. Olin rauhallinen, oma ittteni. Tosin kun kerroin hänelle tästä pettymyksestä joka sai muutama tunti sitten pääni aivan sekaisin, rupesin taas itkemään. Mutta tää ihminen. Se hymyili mulle. Halas mua. Anto mun tuntea, että oon tärkeä jollekki. Mulla on merkitystä. Siinä me istuttiin yhessä. Ja itkettiin. Seki tais päästää muutaman turhautumisen kyyneleen mun puolesta ku musta ei enää muuta nestettä tuu ko kusta jos sitäkää :)
Mut joo. Nyt voin ihan hyvin. Päätin, että en anna ton aamun pilata mun elämää. En luovuta näin helpolla. Enkä luovuttanukkaan. Yhen kokonaisen kuukauden koitin päässä Tampereelle ammattistartille, ja nyt sain ilmotuksen että pääsen sinne. OH YEAH SUCK MY BALLS MOT- .... Ongelmia tuli vastaan. Vanhemmat ei nyt yhtäkkiä annakkaan mun muuttaa. "millä sut elätetään?" Taas epätoivo iskee. Mutta en luovuta, en varmana luovuta... En ainakaan vielä.
2. Aaaaa musta tuntuu että kaikki mun vastoinkäymiset on johtunu tosta paskasta. Niinku varmaan tiätte, ''asiat johtavat toisiin'' tai tai ''kun yks ovi sulkeutuu, toinen aukeaa'' Musta tuntuu että oon avannu niitä huonoja ovia nytten viimeaikoina... :D Kokoajan tapahtuu jotain huonoa. Ja toi äskenen juttu vei nii paljon mun ajatuksia ja voimia että mulla ei oikeastaan oo muuta sanottavaa. Jotenki toi helpotti mua ko sain rauhassa kertoa asiasta niinku se on. Ja juu nauran vieläki tolle mun mielikuvalle ja ittelleni. :D
Mut nii no ehkä kerron jotaki sitte taas joskus tässä (koitan olla VÄHÄN aktiivisempi....)
P.S. Jos häirittee nää long to the extreme! (höhöhö, Ryohei<3) tylsät postaukset nii sanokaa, voin lopettaa ton turhan kuvailemisen ja kirjailijan urasta haaveilemisen blogissa ja keskittyä vaikka johonki ihan muuhun ja kertoisin täällä lyhyemmin kaikesta. Tosin tein tän itteeni varten että saan rauhassa purkaa asioita että toisaalta jos ärsyttää nii älkää lukeko...... Oonpa itsekäs. Mut toisaalta nii, noin mä ajattelen loppujen lopuks. :)
2. Aaaaa musta tuntuu että kaikki mun vastoinkäymiset on johtunu tosta paskasta. Niinku varmaan tiätte, ''asiat johtavat toisiin'' tai tai ''kun yks ovi sulkeutuu, toinen aukeaa'' Musta tuntuu että oon avannu niitä huonoja ovia nytten viimeaikoina... :D Kokoajan tapahtuu jotain huonoa. Ja toi äskenen juttu vei nii paljon mun ajatuksia ja voimia että mulla ei oikeastaan oo muuta sanottavaa. Jotenki toi helpotti mua ko sain rauhassa kertoa asiasta niinku se on. Ja juu nauran vieläki tolle mun mielikuvalle ja ittelleni. :D
Mut nii no ehkä kerron jotaki sitte taas joskus tässä (koitan olla VÄHÄN aktiivisempi....)
P.S. Jos häirittee nää long to the extreme! (höhöhö, Ryohei<3) tylsät postaukset nii sanokaa, voin lopettaa ton turhan kuvailemisen ja kirjailijan urasta haaveilemisen blogissa ja keskittyä vaikka johonki ihan muuhun ja kertoisin täällä lyhyemmin kaikesta. T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti